sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Piin elämä on vuoden kaunein elokuva

                       Filmi kertoo bengalintiikeri Richard Parkerin ja hindupoika
                       Piin uskomattoman merimatkan vaiheista Tyynellämerellä.



Harvoin arvostelija törmää elokuvaan, jossa kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Taiwanilaisen ohjaajan Ang Leen uutuusleffa Piin elämä (2012) kertoo nuoren haaksirikkoon joutuvan hindupojan uskomattoman selviytymistarinan niin kauniisti, niin syvällisesti ja niin koskettavasti, että valkokangas tihkuu aitoa elokuvan lumoa. Piin elämä on vuoden aikana näkemistäni elokuvista visuaalisesti vaikuttavin ja toistaiseksi parhaiten kolmiulotteisuutta hyödyntävä filmatisointi elokuvan historiassa.

Elokuva perustuu kanadalaisen kirjailijan Yann Martelin Booker-palkittuun romaaniin vuodelta 2001. Sain teoksen luetuksi juuri ennen elokuvan näkemistä. Etukäteen pohdin, kuinka niin fantastinen ja syvällinen romaani taipuu elokuvan kielelle. Ei hätää, romaanista käsikirjoituksen muokannut David Magee on onnistunut tehtävässään. Ang Leellä on puolestaan samaa näkemyksellisyyttä, visuaalista silmää ja omaperäisyyttä kuin hänen aiemmissa menestyselokuvissaan Brokeback Mountain (2005) ja Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000).

Romaania melko tarkasti noudattava elokuva alkaa Ranskan Intiaan kuuluneesta Pondicherrystä, jossa Piscine Molitor Patelin (Piin) isä omistaa eläintarhan. Alueen liittäminen tiukasti Intiaan pakottaa Piin isän Santoshin (Adil Hussain) myymään eläintarhansa. Perhe, johon kuuluvat Piin lisäksi äiti Gita (Bollywood-tähti Tabu) ja veli Ravi (mm. Vibish Sivakumar), päättää muuttaa Kanadaan. He pakkautuvat rahtilaivaan, joka kuljettaa osaa eläintarhan eläimistä myytäväksi Yhdysvaltoihin.

16-vuotiaan Piin (Suraj Sharma) uskomaton 277 päivää kestänyt meriseikkailu alkaa laivan upotessa voimakkaassa myrskyssä Mariaanien haudan kohdalla. Kahdeksanmetriseen pelastusveneeseen pääsevät Piin ohella seepra, oranki, hyeena ja valtava bengalintiikeri Richard Parker. Varsin pian pelastautuneista ovat jäljellä vain Pii ja tiikeri, joita Tyynimeri kuljettaa kuin lastua laineella.

Tästä alkaa verraton meriseikkailu, johon kirjailijan oman mielikuvituksen ohella tarvitaan esimerkkejä kaunokirjallisuudesta. Vaikutteita löytyy ainakin Herman Melvillen Moby Dickistä ja Raamatun Jobin kirjasta.

Piin elämä kertoo upean tarinan ihmisen sitkeydestä, elämänhalusta, kekseliäisyydestä, rohkeudesta ja uskosta. Se on myös kasvutarina siitä, kuinka petoeläin ja nuorukainen oppivat tuntemaan toisensa ja toistensa reviirit ääriolosuhteissa. Richard Parker on mitä vaarallisin eläin, ei mikään Disneyn kiltti Tikru. Sen Pii joutuu ottamaan huomioon matkan jokaisessa käänteessä.

Piin tarina pitää sisällään syvällisen uskonnollis-filosofinen käsityksen kaiken ykseydestä. Filmin alkumetreillä katsoja tutustuu intialaispoikaan, joka hindutaustastaan huolimatta on aivan yhtä kiinnostunut kristinuskon ja islamin opetuksista. Elokuva ei saarnaa, mutta rannattomalta tuntuvan meren ja kauniisti kaartuvan tähtitaivaan alla ihmisen on huomattava oma pienuutensa ja jumalan suuruus. Hindufilosofiassa kyse on suuren maailmansielun Brahmanin ja yksilön sielun atmanin kohtaamisesta. Kuten Martel toteaa: ”Yksittäinen sielu koskettaa maailmansielua samalla tavalla kuin kaivo ulottuu pohjaveden pintaan.”

Visuaalisesti Piin elämä on poikkeuksellisen hienoa työtä. Kuvaaja Claudio Miranda ja visuaalisista efekteistä vastaava Rhythm & Hues –studio luovat satumaisen merellisen maailman. Vedenalaisen maailman kuvaaminen on tehty paremmin kuin yhdessäkään aiemmassa draamaelokuvassa. James Cameronin Titanicin (1997) merenalaiset tuhokuvat eivät vedä vertaa Leen ja Mirandan otokselle, jossa Pii kelluu sukelluksissa taustanaan uppovan rahtilaivan valojen luoma tähtitaivas.

Piin elämä jää elokuvan historiaan myös poikkeuksellisen hienona 3D-elokuvana. Ang Lee ei käytä kolmiulotteisuutta yllätyksiin tai katsojan järkyttämiseen. Sitä käytetään filmin tapahtumien, tapahtumapaikkojen ja visuaalisen kerronnan syventämiseen. Tässä Lee onnistuu vielä paremmin kuin Martin Scorsese Hugossa (2011) tai James Cameron Avatar-filmissään (2009). Piste i:n päälle on Mychael Dannan kaunis musiikki.

Elokuvan näyttelijät tekevät laadukasta työtä kauttaaltaan. Piin eri ikävaiheiden neljästä näyttelijästä merkittävin on nuorukaista esittävä Suraj Sharma. Katsoja ei voi olla kiinnittämättä huomiota intialaisten Bollywood-näyttelijöiden intensiivisyyteen ja läsnäoloon. Eurooppalaisille tunnetuin näyttelijä on eittämättä kiukkuista laivakokkia esittävä Gérard Depardieu.

Piin elämä on elokuvavuoden 2012 ehdottomasti parhaita leffoja. Ohjaaja Ang Lee ja kuvaaja Claudio Miranda kilpailevat hyvin todennäköisesti parhaan ohjaajan, parhaan elokuvan ja parhaan kuvauksen pysteistä tulevassa Oscar-gaalassa.

Filmin trailerin löydät tästä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti