tohtori Watson (Jude Law) ovat tehokas työpari.
On heti kärkeen todettava se, että suhtaudun ohjaaja Guy Ritchien uuteen elokuvaan Sherlock Holmes: A Game Of Shadows (2011) ristiriitaisin tuntein. Ohjaaja on viimeistään tässä toisessa Sherlock Holmes -filmatisoinnissaan tehnyt englantilaisesta älykkösalapoliisista lopullisesti toimintasankarin. Kauas on jäänyt se dekkarikirjailija Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes, joka Lontoon Baker Street 221B:ssä ratkoo lähinnä suvereenin älynsä voimin merkittäviä mysteerejä.
Uusi Sherlock Holmes on siten tehty niille aikamme ihmisille, joita salapoliisin perusteelliset pohdinnat pitkästyttävät ja jotka kaipaavat yksityisetsivältä räväkkää toimintaa rikosten ratkonnassa. Elokuvassa toimintakohtaukset vyöryvät päälle kuin Ilkka Remeksen jännityskirjoissa. Tulitaistelut, räjähdykset ja hidastusten kaltaiset erikoisefektit kuuluvat leffan peruselementteihin. Sherlock Holmesin (Robert Downey Jr.) nyrkkeilytaidoille on enemmän käyttöä kuin viileän analyyttiselle ja loogiselle ajattelulle.
Elokuva käynnistyy Sherlock Holmesia järkyttävästä asiasta. Hänen pitkäaikainen kumppaninsa tohtori Watson (Jude Law) on menossa naimisiin Mary Watsonin (Kelly Reilly) kanssa. Tuoreen hääparin onnea ei silti kestä kauan. Häämatkalle mukaan lähtenyt Holmes pelastaa Maryn arkkivihollisensa James Moriartyn (Jared Harris) uhalta sinkoamalla hänet junasta rautatiesillan kohdalla veteen. Hameenheilahduksen jälkeen etsiväkaksikko pääsee keskittymään itse asiaan: suurrikollisen punoman suunnitelman selvittämiseen.
1890-luvun alkuun sijoittuvan ”Varjojen pelin” alkua leimaa anarkististen pommi-iskujen ja salamurhien kudelma, joka vie Euroopan sodan partaalle. Älyltään Holmesin veroinen Moriarty hyötyisi sodasta taloudellisesti suunnattomasti. Mestaririkollinen johtaa salaista asetehdasta, joka tuottaa tappovälineitä konekivääreistä valtaviin kanuunoihin. Useiden eurooppalaisten valtionpäämiesten ja huippudiplomaattien henki on uhattuna. Vain Sherlock Holmesin toiminta voi säilyttää rauhan.
Elokuva huipentuu Holmesin ja Moriartyn väliseen shakkiotteluun, joka käydään pimeänä talvi-iltana rauhankonferenssin pitopaikan kattoterassilla Sveitsissä. Kiistakumppaneiden henkien huikeaa taistoa seuraa myös elokuvan loppukliimaksi. Jo pelkästään sen vuoksi elokuva kannattaa nähdä suurella kankaalla.
Salapoliisiperinteiden murtamisesta huolimatta ”Varjojen peli” on hienoa viihdettä. Elokuva perustuu Michele ja Kieran Mulroneyn laadukkaaseen käsikirjoitukseen, erinomaiseen näyttelijätyöhön ja taidokkaasti rakennettuun ajankuvaan. Selkein ajallinen kömmähdys on kranaatinheittimen esittäminen jo 1890-luvun yhteydessä, kun kyseinen ase oli vasta ensimmäisen maailmansodan tuote.
Robert Downey Jr. tuo hienosti esiin Holmesin erikoisen luonteen ja poikamaisuuden. Hän pelaa erinomaisesti yhteen Jude Law’n kanssa. Mad Men –sarjasta tuttu Jared Harris näyttelee loistavasti mestaririkollisen roolin. Stephen Fry piirtää hauskan roolin Holmesin veljenä Mycroftina, joka toimii yhtenä brittidiplomatian aivoista.
Sherlock Holmes on kieltämättä miesten elokuva. Siitä huolimatta Holmesin arvostama Irene Adler (Rachel McAdams) viihtyy roolissaan. Sen sijaan käsikirjoitus ei tee oikeutta romaniennustaja Madame Simza Heronia näyttelevälle ruotsalaistähti Noomi Rapacelle, jonka todellinen kansainvälinen läpimurto jää vielä odottamaan itseään.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti