Haukotuttava vampyyritarina

                                             Bella Swan (Kristen Stewart) ja Edward Cullen
                                             (Robert Pattinson) saavat viimein toisensa.

Tunnustan suoraan:  Twilight – Aamunkoi, osa 1 (2011) on ensimmäinen suositun vampyyrisarjan elokuva, jonka olen nähnyt.  Nähtyäni elokuvan olen enemmän kuin vakuuttunut siitä, etten ole menettänyt mitään. Erityisesti teinityttöjen suosima leffa on yksi pitkäveteisimmistä viime aikoina näkemistäni elokuvista.

Bill Condonin ohjaama leffa on neljäs Twilight-sarjan elokuvista. Harry Potter-sarjan tapaan viimeinen osa on pilkottu kahtia. Kun tämä vielä Pottereissa toimi, pelkään pahoin, että ensi vuonna valkokankaalle ilmestyvä Aamunkoi, osa 2, jatkaa samalla tylsyyden linjalla kuin edeltäjänsäkin.

Elokuva käynnistyy toisiinsa rakastuneiden ihmis-Bellan (Kristen Stewart) ja vampyyri-Edwardin (Robert Pattinson) häistä ja häämatkasta, joita veivataan rasittavan kauan. Sankaripari saa nyt toisensa myös vuoteessa papin aamenen jälkeen. Tätä lienee teiniyleisö odottanut jo sarjan alusta asti. Elokuvan nuiva suhtautuminen sukupuolisuuteen ilmenee pian siinä, kun Bella alkaa kuherruskuukautensa jälkeen odottaa lasta. Vampyyrin ja ihmisen perillisen odottamisesta tulee tuskallinen kertomus, joka vie Bellan manan majoille. Onko siis synnin – tässä seksin – palkka siis kuolema?

Teinityttöjen sydämet sykkivät tiettävästi vampyyri Edwardille. Keski-ikäisenä äijäkriitikkona ihmettelen kyllä miksi. Niin puisevaa on Edwardin ja Bellan näytteleminen. Pariskunnan väliltä tuntuu puuttuvan myös kemia. Paitakammoa potevan ja Bellaan rakastuneen ihmissusi Jacobin (Taylor Lautner) koominen murahtelu ja pinkominen pitkin metsiä muiden ihmissusien kanssa kutittaa tahtomattaan katsojan nauruhermoja.

Tästä elokuvasta puuttuu lähes kokonaan kauhu Bellan odotusajan tapahtumia lukuun ottamatta. Voiko olla mitään epäuskottavampaa kuin verta pahvimukista ryystävä vampyyri? Nosferatu ja Dracula katsoisivat tätä degeneroitumista vihaisina ja vimmoissaan. Kriitikolle elokuvan huippuhetkeä edustikin lopputekstien alkaminen. Ai niin, maskeeraajat ovat tehneet hyvin työnsä.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Tintti vie 3D:n uusiin ulottuvuuksiin

 

Eurooppalaisen sarjakuvan kestosuosikki Tintti on siirretty valkokankaalle ohjaajalegenda Steven Spielbergin uutuuselokuvassa Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus 3D (2011). Kaikkien Tintin ystävien riemuksi Spielberg ja tuottajavelho Peter Jackson ovat onnistuneet lähes täydellisesti. Elokuva on samanaikaisesti jännittävä seikkailutarina, loistava 3D-leffa ja kaikkien aikojen paras liikkeentunnistukseen perustuva elokuva.

Lehtimies Tintin loi belgialainen Hergé (1907−1983) tammikuussa 1929. Aluksi jatkokertomuksena ilmestynyttä sarjakuvaa on myyty albumeina satoja miljoonia ja käännetty noin 80 kielelle. Suomalaisille sarjakuvasankari ja Milou-koiransa ovat tulleet tutuiksi 1970-luvulta lähtien Otavan kääntäminä Tintin seikkailuina.

Steven Spielberg tunnetaan vetävien seikkailutarinoiden mestarina. Hän tutustui Tinttiin kuultuaan yhtäläisyyksistä sarjakuvan ja oman Kadonneen aarteen metsästäjiensä (1981) kanssa. Lopulta Spielberg päätyi yhteen uusiseelantilaisen Peter Jacksonin kanssa, joka tunnetaan erityisesti komean Taru sormusten herrasta –trilogian ohjaajaguruna.

Kaksikon käsissä on syntynyt kolmea Tintti-albumia hyödyntävä vetävä seikkailuelokuva. Se hyödyntää kolmiulotteisuutta ja motion capture- eli liikkeentunnistustekniikkaa ennennäkemättömän hienolla tavalla. Aitoja näyttelijäsuorituksia ja kasvonliikkeitä hyväkseen käyttävä animaatio on vaikuttava sekoitus valokuvarealismia ja Hergén sarjakuvien värimaailmaa ja hahmoja. Spielbergillä on ollut apunaan Jacksonin luottokuvaaja Janusz Kaminski ja efektiyhtiö WETA.

Yksisarvisen salaisuus on erittäin yksityiskohtaista ja häkellyttävän kaunista katseltavaa. Kolmiulotteisuus on toteutettu poikkeuksellisen hienosti ja luontevasti. Animaation päähenkilöiden Tintin (Jamie Bell, ääninäyttelijänä Samuel Harjanne), kapteeni Haddockin (Andy Serkis, äänenä Jarmo Koski) ja konna Ivanovits Sakarinin (Daniel Craig, äänenä Antti Jaakola) hahmot ovat Hergén kerronnalle uskollisia.

Elokuvan alussa Tintti vedetään mukaan jännittävään aarteenmetsästykseen, kun kirpputorilta ostettu laivan pienoismalli varastetaan lehtimiehen kotoa keskellä kirkasta päivää. Tintti tapaa pian alkoholisoituneen kapteeni Haddockin, joka sylkee suustaan legendaarisia kirouksiaan konekiväärin nopeudella. Pian parivaljakko kiitää ahneen roiston Sakarinin jäljillä ympäri maapallon. Toimintaa ja huumoria riittää viimeiseen minuuttiin asti.

On todettava, että elokuvan K11-ikäraja on kohdallaan. Vauhdikasta toimintaa, ammuskelua, Haddockin juopottelua ja suunsoittoa sisältävä elokuva ei ole tarkoitettu perheen pienemmille. Kaikilla muilla on sen sijaan mahdollisuus nauttia yhdestä elokuvavuoden 2011 hienoimmista elämyksistä.

Elokuvan trailerin löydät tästä.