Harry Potter –fantasiakirjoillaan
maailmanmaineeseen kohonnut J. K. Rowling on loihtinut taikasauvallaan
uuden velhosaagan, josta on tarkoitus tehdä viiden elokuvan sarja. Y-Kinossa
ensi-iltansa saanut Ihmeotukset ja
niiden olinpaikat (2016) on kelpo fantasia- ja seikkailuelokuva, joka jää
kuitenkin hieman sekavaksi ja pinnalliseksi laajan henkilö- ja hahmogallerian
esittelyssään.
Elokuvan nimi ja lähtökohta on Potter-romaaneista tuttu Lisko
Scamanderin teos, joka oli velhopoika Harryn koulukirja Tylypahkassa. Fantasiaseikkailu
sijoittuu velhokoulun sijasta vuoden 1926 New Yorkiin, joka on komea, synkkä ja
ristiriitainen art deco-tyyppinen suurkaupunki.
Leffa käynnistyy brittiläisen taikazoologi Newt (Lisko) Scamanderin (Eddie Redmayne) saapumisella metropolikseen mukanaan
matkalaukullinen maagisia ihmeotuksia. Epäonnekseen Liskon ihmelaukku vaihtuu
leipuri ja ei-taikki Jacob Kowalskin (Dan Fogler) salkkuun. Soppa on valmis,
kun liskon ihmeotukset ottavat jalat alleen ja viilettävät pakoon New Yorkin
kaduille ja kujille.
Lisko pyrkii saamaan karkulaiset kiinni yhdessä Kowalskin, Yhdysvaltain
taikaministeriön entisen aurorin Porpentina
Goldsteinin (Katherine Waterston)
ja tämän sisaren Queenien (Alison Sudol) kanssa. Asiaa mutkistaa huomattavasti
se, että suurkaupungin ylle heittää samanaikaisesti varjonsa salaperäinen ja
aggressiivinen tuhovoima. Velhoyhteisön taikalehdissä kysellään
Potter-lukijoille tutun julman Grindelwaldin
(Johnny Depp) perään.
Amerikkalainen taikayhteisöjen jäsenet elävät
brittikollegoidensa tavoin salassa ihmismaailman rinnalla, mutta he pelkäävät paljastuvansa
ei-taikeille, joiksi he tavallisia ihmisiä eli kutsuvat. Elokuvan keskeiset
jännitteet koskevatkin velhojen ja ihmisten välisiä suhteita. Heidän
yhteenotoistaan on määrä rakentaa elokuvan keskeinen uhkakuva, mutta David Yatesin ohjauksesta puuttuu
jäntevyyttä ja leffa jää Pottereita tuntemattomalle auttamatta hieman
sekavaksi.
Rowlingin käsikirjoituksessa painottuu Harry Potter –saagan tavoin
rohkeus, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus ja rasismin vastaisuus. Hän uskoo
myös hyvyyteen ja ystävyyteen. Sarjan ihmeoliot jäävät ensimmäisessä osassa
sivurooliin, mikä on sääli
.
Pyrkimys Pottereiden suosion uusimiseen ei ole kiinni
näyttelijöistä vaan tarinan monipuolisuudesta ja uskottavuudesta. Eddie
Redmayne on arkana, kömpelönä ja
hajamielisenä Liskona erinomainen valinta rooliin. Hieman aneeminen Katherine Waterston
jää tässä elokuvassa säihkyvän Alison Sudolin ja mainion Dan Foglerin varjoon. Colin Farrell, Ezra Miller ja Samantha Morton näyttelevät hienosti velhomaailman suvaitsematonta siipeä.
Pienistä ongelmistaan huolimatta Ihmeotukset ja niiden
olinpaikat on lupaava elokuva, jonka erityistehosteet on toteutettu taitavasti.
Jos elokuvan jatko-osiin saadaan lisää jäntevyyttä, tuloksena on näyttävää ja
komeaa fantasiaelokuvaa suurille joukoille.
Elokuvan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti