tiistai 29. marraskuuta 2016

J.K. Rowling taikoo taas***

                                Eddie Redmayne on erinomainen Lisko Scamanderina.

Harry Potter –fantasiakirjoillaan maailmanmaineeseen kohonnut  J. K. Rowling on loihtinut taikasauvallaan uuden velhosaagan, josta on tarkoitus tehdä viiden elokuvan sarja. Y-Kinossa ensi-iltansa saanut Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2016) on kelpo fantasia- ja seikkailuelokuva, joka jää kuitenkin hieman sekavaksi ja pinnalliseksi laajan henkilö- ja hahmogallerian esittelyssään.

Elokuvan nimi ja lähtökohta on Potter-romaaneista tuttu Lisko Scamanderin teos, joka oli velhopoika Harryn koulukirja Tylypahkassa. Fantasiaseikkailu sijoittuu velhokoulun sijasta vuoden 1926 New Yorkiin, joka on komea, synkkä ja ristiriitainen art deco-tyyppinen suurkaupunki.

Leffa käynnistyy brittiläisen taikazoologi Newt (Lisko) Scamanderin (Eddie Redmayne)  saapumisella metropolikseen mukanaan matkalaukullinen maagisia ihmeotuksia. Epäonnekseen Liskon ihmelaukku vaihtuu leipuri ja ei-taikki Jacob Kowalskin (Dan Fogler) salkkuun. Soppa on valmis, kun liskon ihmeotukset ottavat jalat alleen ja viilettävät pakoon New Yorkin kaduille ja kujille.

Lisko pyrkii saamaan karkulaiset kiinni yhdessä Kowalskin, Yhdysvaltain taikaministeriön entisen aurorin Porpentina Goldsteinin (Katherine Waterston) ja tämän sisaren Queenien (Alison Sudol) kanssa. Asiaa mutkistaa huomattavasti se, että suurkaupungin ylle heittää samanaikaisesti varjonsa salaperäinen ja aggressiivinen tuhovoima. Velhoyhteisön taikalehdissä kysellään Potter-lukijoille tutun julman Grindelwaldin (Johnny Depp) perään.

Amerikkalainen taikayhteisöjen jäsenet elävät brittikollegoidensa tavoin salassa ihmismaailman rinnalla, mutta he pelkäävät paljastuvansa ei-taikeille, joiksi he tavallisia ihmisiä eli kutsuvat. Elokuvan keskeiset jännitteet koskevatkin velhojen ja ihmisten välisiä suhteita. Heidän yhteenotoistaan on määrä rakentaa elokuvan keskeinen uhkakuva, mutta David Yatesin ohjauksesta puuttuu jäntevyyttä ja leffa jää Pottereita tuntemattomalle auttamatta hieman sekavaksi.

Rowlingin käsikirjoituksessa painottuu Harry Potter –saagan tavoin rohkeus, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus ja rasismin vastaisuus. Hän uskoo myös hyvyyteen ja ystävyyteen. Sarjan ihmeoliot jäävät ensimmäisessä osassa sivurooliin, mikä on sääli
.
Pyrkimys Pottereiden suosion uusimiseen ei ole kiinni näyttelijöistä vaan tarinan monipuolisuudesta ja uskottavuudesta. Eddie Redmayne on arkana, kömpelönä  ja hajamielisenä Liskona erinomainen valinta rooliin. Hieman aneeminen Katherine Waterston jää tässä elokuvassa säihkyvän Alison Sudolin ja mainion Dan Foglerin varjoon. Colin Farrell, Ezra Miller ja Samantha Morton näyttelevät hienosti velhomaailman suvaitsematonta siipeä.

Pienistä ongelmistaan huolimatta Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on lupaava elokuva, jonka erityistehosteet on toteutettu taitavasti. Jos elokuvan jatko-osiin saadaan lisää jäntevyyttä, tuloksena on näyttävää ja komeaa fantasiaelokuvaa suurille joukoille.


Elokuvan traileri:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti