Naisten oikeuksien esitaistelijat***½

                                Anne-Marie Duff ja Carey Mulligan taistelevat naisten
                                äänioikeuden ja muiden oikeuksien puolesta elokuvassa.

Y-Kinon ensi-iltaan tullut Sarah Gavronin ohjaama draamaelokuva Suffragette (2015) kertoo naisista, jotka taistelivat sukupuolensa valtiollisesta äänioikeudesta 1910-luvun Britanniassa. Rauhanomaisena alkanut liike muuttui poliittiseksi aktivismiksi ja lopulta suoraksi toiminnaksi, kun turhautuneet naiset nousivat kapinaan vanhoillista ja miesvaltaista brittiyhteiskuntaa vastaan. Epookkielokuvan näyttelijäkaarti on yhdistelmä tunnettuja tähtiä ja raikkaita uusia kasvoja, jotka tekevät hyvää työtä.

Suffragetti-nimitystä käytettiin 1900-luvun alun Britanniassa naisaktivisteista, jotka vaativat naisille äänioikeutta miesten tavoin. Suffragetit olivat kyllästyneet maltillisen naisliikkeen aikaansaannoksiin. He järjestivät näyttäviä mielenosoituksia ja –ilmaisuja, kahlitsivat itsensä julkisille paikoille, turvautuivat sabotaasiin ja nälkälakkoihin. Äänioikeustaistelijoiden tunnetuin hahmo oli Emmeline Pankhurst (Meryl Streep), joka perusti naisliitto WSPUn (Womens Social and Political Union).

Elokuva sijoittuu pääosin vuoden 1912 Lontooseen. West Endin pesulassa työskentelee vaarallisissa oloissa, alipalkattuina ja työnantajan tiukasti valvomana pesulatyöntekijä Maud Watts (Carey Mulligan). Maudin perheeseen kuuluu pesulassa työskentelevä aviomies Sonny (Ben Whishaw) ja George-poika (Adam Michael Dodd).

Herttaiselta vaikuttava Maud tempautuu mukaan naisasialiikkeen toimintaan. Elokuva onkin pitkälti kertomus Maudin radikalisoitumisesta, johon vaikuttavat liikkeen jäsenten vainoaminen, naisten heikko asema ja suffragettiystävättärien vaikutus. Erityisen merkittävässä roolissa Maud Wattsin kannalta ovat työkaveri Violet Miller (Anne –Marie Duff) ja apteekkarin rouva Edith Ellyn, jota Helena Bonham Carter esittää karismaattisesti.

Kapinallisuus käy Maudille kalliiksi. Reilu sata vuotta sitten brittinaisen omistusoikeus oli rajoitettu, hän eli miehensä holhouksen alla ja ruumiillisen koskemattomuuden kanssakin oli niin ja näin. Suffragettien postilaatikoihin tunkemat pommit, väkivaltaiset mielenosoitukset ja valmius jopa vankilatuomioihin herättivät ajoittaista naisvihaa brittiläisessä yhteiskunnassa. Elokuvan päähenkilölle kääntävät selkänsä niin aviomies kuin yhteiskuntakin, eikä hänellä ole lopussa juurikaan menetettävää.

Susan Gavronin ajankuvaus on rakennettu huolellisesti, vaikka elokuva jättää ilmaan katsojalle useita kysymyksiä. Suomalaisittain on tyrmistyttävää se, ettei elokuva mainitse suomalaisnaisten historiallista äänioikeutta v. 1906, vaikka maamme oli tässä asiassa ensimmäinen Euroopassa. Ennen Suomea valtiollinen äänioikeus oli toteutettu naisten osalta vain Uudessa Seelannissa, Australiassa ja joissakin Yhdysvaltain osavaltioista.

Elokuvan jännite löytyy pitkälti päähenkilön ja suffragetteja jahtaavan poliisitarkastaja Steedin (Brendan Gleeson) kohtaamisista ja dialogeista. Vastakkain ovat lakia ja järjestystä ajava, mutta suffragettejakin ymmärtävä poliisimies ja radikalisoitunut naisasianainen. Tämä vastakkainasettelu vie elokuvaa eteenpäin.

Elokuvan traileri: