salassa Norjassa kaksi vuotta sitten.
Ohjaaja Juan Reinan
dokumenttielokuva Takaisin pintaan
(2016) on karu ja vaikuttava dokumentti luolasukeltamisen jännittävästä ja
vaarallisesta maailmasta. Elokuva kertoo tositarinan kahden Norjassa
menehtyneen luolasukeltajan kohtalosta ja heidän tuomisestaan takaisin pintaan
sukeltajatovereiden voimin. Elokuva on kertomus ryhmähengestä, lojaalisuudesta
ja asioiden loppuun saattamisesta, mutta se valaisee myös suomalaisen miehen
sielunmaisemaa.
Kaksi vuotta sitten kaksi kokenutta suomalaista
luolasukeltajaa hukkui, kun he yrittivät sukeltaa Plurdalenin vedenalaisen luolan
läpi Steinugleflågetin kuivaluolaan yhdessä kolmen muun sukeltajan kanssa.
Tapahtuma sai huomattavan mediajulkisuuden. Kun kansainvälinen sukeltajaryhmä epäonnistui vainajien
hakemisessa pintaan 130 metrin syvyydestä, päättivät suomalaiset sukeltajatoverit
toimia vastoin lakia ja viranomaisten määräyksiä.
Dokumenttielokuva salaisesta nosto-operaatiosta toteutui
sattumalta. Luolasukellusryhmästä oltiin jo kuvaamassa elokuvaa, kun sen
alkuperäinen näkökulma muuttui täysin. Aihe muuttui ennätyssukelluksesta
pelastussukellukseksi.
Takaisin pintaan -elokuvassa esiintyvät etenkin
onnettomuudesta selvinneet sukeltajat Patrik
Grönqvist, Vesa Rantanen ja Kai Känkänen sekä sukelluskouluttaja Sami Paakkarinen, joka vastasi onnistuneesta
nosto-operaatiosta.
Elokuva seuraa lähietäisyydeltä pelastussukellusta, sen
valmistelua ja toteutusta. Katsoja uppoutuu sukeltajien kanssa tutkimaan Pluran
ahtaita onkaloita, joiden vaarallisuus käy ilmi kirkkaan veden ja sukeltajien
tehokkaiden valonheittimien ansiosta. Moni voi kokea suljetun paikan kammoa
Y-Kinon sohvalla ja miettiä sitä, mikä saa ihmisen hakeutumaan vapaaehtoisesti
niin luotaantyöntäviin paikkoihin. Onhan sukeltajan ympärillä lähinnä pimeyttä,
viileätä vettä ja tonneittain kylmää peruskalliota.
Sitä dokumentti ja sen sukeltajat eivät kerro kuin
viitteellisesti. Ihmisyyteen kuuluvat kuitenkin olennaisesti uteliaisuus, uuden
löytämisen ilo, omien rajojen testaaminen ja halu selviytyä. Niin on myös
luolasukelluksen maailmassa.
Elokuvan sukeltajat muodostavat aivan oman yhteisönsä, jossa
vaikuttavat ryhmähenki, ammattimaisuus, huomattava lojaalisuus ja halu viedä
sovitut asiat päätökseen. Poissa on kaikenlainen uho, itsensä tehostaminen ja
sankarin sädekehän tavoittelu, vaikka katsoja pian ymmärtääkin sen, miten kovaa
fyysistä ja henkistä suorituskykyä sukeltaminen vaatii. Omien ystävien
nostaminen vainajina syvyyksistä on kovaa psyykelle. Suru ja menetys ovat läsnä
sukellusyhteisössä, mikä näkyy nosto-operaatioon osallistujien ilmeissä,
eleissä ja sanoissa.
Takaisin pintaan tuo esiin myös yhden suomalaisen miehen parhaista puolista: halun suorittaa tehtävä huolella loppuun. Sukellusturman vainajat haluttiin kotiseudun multiin aivan kuten viime sodissakin. Kuten yksi sukeltajista filmissä toteaakin: "Näitä jätkiä ei haluttu jättää (kosteaan hautaansa)."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti