Elokuvakesän seikkailuelokuvien jännittävimpään kärkeen
nousee Colin Trevorrowin dinosaurusrymistely Jurassic World 3D (2015). Kyseessä on Jurassic-sarjan neljäs leffa. Uutuuselokuvan
lähtökohdat ovat Steven Spielbergin
yli 20 vuoden takaisessa menestyselokuvassa Jurassic
Park (1993).
Ohjaajaguru Spielbergin ensimmäinen dinoelokuva oli
suurmenestys ja sen tietokoneella luodut dinosaurukset toivat tietotekniikan
vahvasti elokuvateollisuuteen. Pioneerityö oli jännittävä ja katsojakunnalle
ihmeitä täynnä. Leffa käynnistikin melkoisen dinosauruspalvonnan eri puolilla
maailmaa.
Nykykatsojalle tietokoneella luodut hahmot ja kokonaiset
maailmat ovat arkipäivää. Silti Y-Kinon ensi-iltaan tullut Jurassic World on
säilyttänyt jotain alkuperäisestä viehätyksestään. Hirmuliskot ja muut
dinosaurukset sekä elokuvan teemapuisto ovat taitavasti luotuja ja pitävät yhä
yllä katsojan mielenkiintoa.
Elokuva käynnistyy aiempien elokuvien tapaan Isla Nublarista,
saaresta, jonne on rakennettu 10 vuotta aiemmin dinosauruksiin liittyvä
teemapuisto. Valitettavasti yleisömäärät ovat laskussa ja dinosaurusinnostus
vähenemässä. Saaren kaupallisen ja tieteellisen johdon näkemys on, että
vetonaulaksi tarvitaan vielä Tyrannosaurus Rexiäkin pelottavampi, ilkeämpi ja
hampaikkaampi hirmulisko.
Geenitekniikkaa hyödyntäen tiedemiehet yhdistelevät T. Rexin
ja muiden hirmuliskojen geneettistä perimää ja luovat Indominus Rexin, ilkeän,
suuren ja osittain luonnottoman näköisen hirmuliskon. Elokuvan supersaurus karkaa
kuitenkin pohjoisesta aitauksestaan ja aloittaa etenemisensä kohti turistien
kansoittamia teemapuiston kohteita.
Jurassic Worldin operatiivinen johtaja Claire Dearing (Bryce Dallas
Howard) värvää avuksi entisen poikaystävänsä dinokouluttaja Owen Gradyn (Chris Pratt). Suuren osan filmiä he jäljittävät karanneen
hirmuliskon ohella Clairen kadonneita sisarenpoikia Zachia (Nick Robinson)
ja Grayta (Ty Simpkins).
Indominius Rexin kaltaisen tappokoneen karkaaminen ja 17
muun dinosauruslajin liikkeet johtavat odotetusti kaaokseen turistimassojen
keskellä. Katsojan kannattaa odottaa viimeisen puolen tunnin aikana koittavaa
pteranodonien hyökkäystä, joka tuo vääjäämättä mieleen Alfred Hitchcockin Linnut (1963). Vauhtia, hurjia tilanteita ja
melskettä riittää koko elokuvan ajaksi.
Budjetiltaan 150 miljoonan dollarin elokuvassa on paljon
viittauksia Steven Spielbergin alkuperäiseen elokuvaan. Spielberg toimii tässä
leffassa yhtenä tuottajista. Parhaimmillaan elokuva tuokin mieleen
alkuperäisteoksen. Kolmiulotteisuus toimii hyvin ja dinosaurukset on upeasti
mallinnettuja.
Elokuvan heikkouksiin kuuluvat ohuet henkilöhahmot. Chris
Pratt ei sankarina erityisemmin vakuuta, ja Bryce Dallas Howardin säntäilyt
viidakossa korkokenkineen lähinnä huvittavat ja säälittävät. Elokuvan ajoittain
väkivaltainen asenne eläimiin myös ihmetyttää. Periamerikkalaiseen tapaan
asetta ja ammusta on joka lähtöön. Alkuperäisen Jurassic Parkin lumo on myös
haihtunut, koska dinot on jo nähty niin moneen kertaan.
Elokuvan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti