Iso Arska palaa kehään**

                      Arnold Schwarzenegger kannattelee uutuusleffaa roolityöllään.

Lomakauden toimintaelokuvien yhdeksi suosikiksi odotetaan nousevan Alan Taylorin ohjaama Terminator Genisys (2015), joka on Terminator-sarjan viides elokuva. Jos katsojan elokuvaelämys rakentuu raa’alle toiminnalle, kaiken pirstomiselle, massiivisten räjähdysten ja Arnold Schwarzeneggerin ihailulle, leffa kannattaa katsoa. Kokonaisuudessaan elokuva on kuitenkin sekava, heikosti käsikirjoitettu ja kolmiulotteisena yllättävänkin hämärä.

Avatar- ja Titanic-elokuvistaan tuttu James Cameron teki toimintaleffoillaan Terminator (1984) ja Terminator2 – Tuomion päivä (1991) elokuvahistoriaa. Ensimmäinen elokuva merkitsi läpimurtoa sekä Cameronille että kehonrakentajana tunnetulle isolle Arskalle. Kakkososaa on pidetty tietokonetehosteiden uranuurtajana, actionspektaakkelina ja kenties 1990-luvun parhaana toimintaelokuvana.

Ykkösosassa tulevaisuudesta lähetettiin tuhoajakyborgi T-800 (Schwarzenegger) tekemään selvää Sarah Connorista, joka oli ihmisten vastarintaliikettä johtavan John Connorin äiti. Sarah’ia suojeli kuitenkin tulevaisuudesta tullut Kyle Reese, joka onnistui kukistamaan tuhoajakyborgin. Kakkososassa Schwarzenegger oli jo päässyt Connoreiden suojelijaksi.

Terminator Genisysissä palataan käytännössä alkuun eli ensimmäiseen elokuvaan. Ohjuspuolustusjärjestelmä Skynetin tuhottua lähes koko ihmiskunnan vastarintaa koneiden ylivaltaa vastaan johtava John Connor (Jason Clarke) lähettää vuonna 2029 taistelutoverinsa Kyle Reesen (Jai Courtney) vuoteen 1984 suojelemaan äitiään Sarahia (Emilia Clarke). Reesen löytämä menneisyys on kuitenkin toista kuin sarjan ykkösosassa. Sarah on kohtalostaan tietoinen taistelija, jonka henkeä vartioi terminaattori T-800 (Schwarzenegger).

Aikamatkailun avulla Reese, Sarah ja T-800 siirtyvät vuoteen 2017, jossa heillä on muutama vuorokausi aikaa yrittää estää tuomiopäivän eli Skynetiksi kutsutun maailmanlaajuisen tietoverkon käynnistäminen. Heidän päämääränsä saavuttamisen yrittää estää aggressiivinen ja teknisesti kehittynyt terminaattori (Lee Byung-hun). Taisto on tuimaa, kun eri osapuolet yrittävät kampittaa toisensa.

Aikatasojen vaihtelu ja aiemmista sarjan elokuvista vierähtänyt aika tekevät Terminator 5:n seuraamisen haastavaksi. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen toimintaelokuva menettää jännitettään. Jatkuva mätkiminen haukotuttaa, ja elokuvan yleinen sekavuus ärsyttää. Terminator-sarjan aikajana on perinteisesti vaikeaa seurattavaa; niin tälläkin kertaa.

Elokuvan pelastaa osittain Arnold Schwarzenegger, joka palaa leffassa aiempaan tähtirooliinsa. Ison Arskan näyttelemisessä on itseironiaa ja huumoria. On vaikea kuitenkaan kuvitella, että tästä saadaan trilogia eli kolmiosainen sarja. Vaikka T-800 vakuuttaakin olevansa vain vanha, muttei ikäloppu, katsoja epäilee asiaa. Nostalgiallakin on rajansa.

Monille elokuva- ja urheilutähdille on ominaista lopettamisen vaikeus, vaikka parhaat vuodet ovat auttamatta takanapäin. Kohta 70-vuotiaista actiontähdistä asia koskee Schwarzeneggerin lisäksi muun muassa Sylvester Stallonea. Luopumisen tuska on käsinkosketeltavaa, kun nuoremmat, nopeammat ja voimakkaammat ajavat heittämällä ohitse.

 Elokuvan trailerin löydät tästä.

Hirmuliskot taas valloillaan***

                        Vaarallinen hirmulisko ja sankari Owen Brady (Chris Pratt).

Elokuvakesän seikkailuelokuvien jännittävimpään kärkeen nousee Colin Trevorrowin dinosaurusrymistely Jurassic World 3D (2015). Kyseessä on  Jurassic-sarjan neljäs leffa. Uutuuselokuvan lähtökohdat ovat Steven Spielbergin yli 20 vuoden takaisessa menestyselokuvassa Jurassic Park (1993).

Ohjaajaguru Spielbergin ensimmäinen dinoelokuva oli suurmenestys ja sen tietokoneella luodut dinosaurukset toivat tietotekniikan vahvasti elokuvateollisuuteen. Pioneerityö oli jännittävä ja katsojakunnalle ihmeitä täynnä. Leffa käynnistikin melkoisen dinosauruspalvonnan eri puolilla maailmaa.

Nykykatsojalle tietokoneella luodut hahmot ja kokonaiset maailmat ovat arkipäivää. Silti Y-Kinon ensi-iltaan tullut Jurassic World on säilyttänyt jotain alkuperäisestä viehätyksestään. Hirmuliskot ja muut dinosaurukset sekä elokuvan teemapuisto ovat taitavasti luotuja ja pitävät yhä yllä katsojan mielenkiintoa.

Elokuva käynnistyy aiempien elokuvien tapaan Isla Nublarista, saaresta, jonne on rakennettu 10 vuotta aiemmin dinosauruksiin liittyvä teemapuisto. Valitettavasti yleisömäärät ovat laskussa ja dinosaurusinnostus vähenemässä. Saaren kaupallisen ja tieteellisen johdon näkemys on, että vetonaulaksi tarvitaan vielä Tyrannosaurus Rexiäkin pelottavampi, ilkeämpi ja hampaikkaampi hirmulisko.

Geenitekniikkaa hyödyntäen tiedemiehet yhdistelevät T. Rexin ja muiden hirmuliskojen geneettistä perimää ja luovat Indominus Rexin, ilkeän, suuren ja osittain luonnottoman näköisen hirmuliskon. Elokuvan supersaurus karkaa kuitenkin pohjoisesta aitauksestaan ja aloittaa etenemisensä kohti turistien kansoittamia teemapuiston kohteita.

Jurassic Worldin operatiivinen johtaja Claire Dearing (Bryce Dallas Howard) värvää avuksi entisen poikaystävänsä dinokouluttaja Owen Gradyn (Chris Pratt). Suuren osan filmiä he jäljittävät karanneen hirmuliskon ohella Clairen kadonneita sisarenpoikia Zachia (Nick Robinson) ja Grayta (Ty Simpkins).

Indominius Rexin kaltaisen tappokoneen karkaaminen ja 17 muun dinosauruslajin liikkeet johtavat odotetusti kaaokseen turistimassojen keskellä. Katsojan kannattaa odottaa viimeisen puolen tunnin aikana koittavaa pteranodonien hyökkäystä, joka tuo vääjäämättä mieleen Alfred Hitchcockin Linnut (1963). Vauhtia, hurjia tilanteita ja melskettä riittää koko elokuvan ajaksi.

Budjetiltaan 150 miljoonan dollarin elokuvassa on paljon viittauksia Steven Spielbergin alkuperäiseen elokuvaan. Spielberg toimii tässä leffassa yhtenä tuottajista. Parhaimmillaan elokuva tuokin mieleen alkuperäisteoksen. Kolmiulotteisuus toimii hyvin ja dinosaurukset on upeasti mallinnettuja.

Elokuvan heikkouksiin kuuluvat ohuet henkilöhahmot. Chris Pratt ei sankarina erityisemmin vakuuta, ja Bryce Dallas Howardin säntäilyt viidakossa korkokenkineen lähinnä huvittavat ja säälittävät. Elokuvan ajoittain väkivaltainen asenne eläimiin myös ihmetyttää. Periamerikkalaiseen tapaan asetta ja ammusta on joka lähtöön. Alkuperäisen Jurassic Parkin lumo on myös haihtunut, koska dinot on jo nähty niin moneen kertaan.

Elokuvan traileri: