lauantai 4. lokakuuta 2014

Kansankodin kiihkein kannattaja***½

                                Lotta (Frida Hallgren), Mikko (Jonas Karlsson) ja Maria
                                (Josephine Bornebusch) ovat komedian keskushenkilöitä.

Ruotsinsuomalaisen ohjaajan Leif Lindblomin uutuuselokuva Vadelmavenepakolainen (2014) perustuu Miika Nousiaisen samannimiseen menestysromaaniin (2007). Elokuva kertoo ruotsalaisuutta kritiikittömästi ihannoivan Mikko Virtasen (Jonas Karlsson) edesottamuksista Helsingissä ja Tukholmassa. Romaanissa loppuratkaisuihin alkaa kehittyä traagisia sävyjä, mutta elokuva muuttuu satiirista tavanomaiseksi ihmissuhdekomediaksi, johon sisältyy aimo annos farssin piirteitä.

Elokuvan alle nelikymppinen päähenkilö Mikko kokee syntyneensä suomalaiseen ruumiiseen, mutta omistavansa ruotsalaisen sielun. Länsinaapurissa kaikki on kotimaata paremmin. Siellä ratkotaan ongelmat diskuteeraamalla,  nautitaan nissepullista, vadelmavenekarkeista ja paljon suomalaisia paremmista urheilijoista (Björn Borg ja Tre Kronor), muusikoista (ABBA) ja autoista (Volvo, Saab).  Kansankoti huolehtii heikoista yksilöistään, kasvattaa vaurauttaan ja on muutenkin kuin paratiisi suomalaisuutta vihaavalle Mikolle.

Ruotsinlaivalla Mikkoa onnistaa. Hän kohtaa itsemurhaa suunnittelevan ruotsalaispsykologi Mikael Anderssonin (Erik Johansson), jonka kanssa Mikko vaihtaa henkilöllisyyttä. Kun Mikko pääsee paratiisinomaiseen Tukholmaan, hän yrittää muuntautua Mikaeliksi ja hankkiutua tämän hoitokodissa olevan Greta-äidin (Suzanne Reuter) ja tylyn sisaren Marian (Josephine Bornebusch) suosioon. Menestys on aluksi hyvin vaatimatonta.

Pakkosuomalaisesta tulee kansallisuustransvestiitti. Mikon ruotsalaisuuden ihailussa on pakonomaisia piirteitä, josta aluksi saadaan revittyä huumoria. Elokuva käsittelee lempeästi ja kevyesti suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden tyypillisinä pidettyjä piirteitä. Jossain vaiheessa hyvät naurut vaihtuvat kuitenkin yhä kasvavaan vaivautuneisuuteen. Mikko on niin jakautunut kielellisesti ja mielellisesti, että hänen puolestaan alkaa tuntea myötähäpeää.  Tässä vaiheessa elokuvaa kannattelee vain Jonas Karlssonin sympaattinen ja oivaltava näyttelijätyö.

Puolitoistatuntinen elokuva menettää rytmiään ja tarkkanäköisyyttään edetessään ja muuttuu varsin tyypilliseksi ihmissuhdesopaksi. Mikon suhteet kolmeen naiseen nousevat keskiöön. Mikkoon on iskenyt silmänsä vaalea ruotsitar Lotta (Frida Hallgren), kiintymystään osoittava valesisar Maria ja hämmentynyt suomalainen ex-tyttöystävä Tiina (Armi Toivanen). Heistä jokaisella on ongelmia kömpelön ja epävarman Mikon tunteiden tulkitsemisessa. Tässä ristitulessa Mikon on tehtävä ratkaisunsa.

Elokuvan keskeiseksi sanomaksi nousee tarve aitouteen ja rehellisyyteen. Ilman niitä elämänsä voi saada pahasti solmuun. Ihmisen on oltava sitä mitä hän on.

Vadelmavenepakolaisessa musiikilla on tärkeä rooli. Erityisesti jäävät mieleen Miss Lin I Finally Found It ja käännösbiisi Simonin ja Garfunkelin hitistä The Boxer. Huomiota kannattaa kiinnittää myös kuvaaja Tuomo Hutrin kameratyöhön.


Elokuvan trailerin löydät tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti