(Josephine Bornebusch) ovat komedian keskushenkilöitä.
Ruotsinsuomalaisen ohjaajan Leif Lindblomin uutuuselokuva Vadelmavenepakolainen
(2014) perustuu Miika Nousiaisen
samannimiseen menestysromaaniin (2007). Elokuva kertoo ruotsalaisuutta
kritiikittömästi ihannoivan Mikko
Virtasen (Jonas Karlsson)
edesottamuksista Helsingissä ja Tukholmassa. Romaanissa loppuratkaisuihin alkaa
kehittyä traagisia sävyjä, mutta elokuva muuttuu satiirista tavanomaiseksi ihmissuhdekomediaksi,
johon sisältyy aimo annos farssin piirteitä.
Elokuvan alle nelikymppinen päähenkilö Mikko kokee
syntyneensä suomalaiseen ruumiiseen, mutta omistavansa ruotsalaisen sielun. Länsinaapurissa
kaikki on kotimaata paremmin. Siellä ratkotaan ongelmat diskuteeraamalla, nautitaan nissepullista, vadelmavenekarkeista
ja paljon suomalaisia paremmista urheilijoista (Björn Borg ja Tre Kronor), muusikoista (ABBA) ja autoista (Volvo,
Saab). Kansankoti huolehtii
heikoista yksilöistään, kasvattaa vaurauttaan ja on muutenkin kuin paratiisi
suomalaisuutta vihaavalle Mikolle.
Ruotsinlaivalla Mikkoa onnistaa. Hän kohtaa itsemurhaa
suunnittelevan ruotsalaispsykologi Mikael
Anderssonin (Erik Johansson),
jonka kanssa Mikko vaihtaa henkilöllisyyttä. Kun Mikko pääsee paratiisinomaiseen
Tukholmaan, hän yrittää muuntautua Mikaeliksi ja hankkiutua tämän hoitokodissa
olevan Greta-äidin (Suzanne Reuter) ja tylyn sisaren Marian (Josephine Bornebusch) suosioon. Menestys on aluksi hyvin vaatimatonta.
Pakkosuomalaisesta tulee kansallisuustransvestiitti. Mikon
ruotsalaisuuden ihailussa on pakonomaisia piirteitä, josta aluksi saadaan revittyä
huumoria. Elokuva käsittelee lempeästi ja kevyesti suomalaisuuden ja
ruotsalaisuuden tyypillisinä pidettyjä piirteitä. Jossain vaiheessa hyvät
naurut vaihtuvat kuitenkin yhä kasvavaan vaivautuneisuuteen. Mikko on niin
jakautunut kielellisesti ja mielellisesti, että hänen puolestaan alkaa tuntea
myötähäpeää. Tässä vaiheessa elokuvaa
kannattelee vain Jonas Karlssonin sympaattinen ja oivaltava näyttelijätyö.
Puolitoistatuntinen elokuva menettää rytmiään ja
tarkkanäköisyyttään edetessään ja muuttuu varsin tyypilliseksi
ihmissuhdesopaksi. Mikon suhteet kolmeen naiseen nousevat keskiöön. Mikkoon on
iskenyt silmänsä vaalea ruotsitar Lotta
(Frida Hallgren), kiintymystään
osoittava valesisar Maria ja hämmentynyt suomalainen ex-tyttöystävä Tiina (Armi Toivanen). Heistä jokaisella on ongelmia kömpelön ja epävarman
Mikon tunteiden tulkitsemisessa. Tässä ristitulessa Mikon on tehtävä
ratkaisunsa.
Elokuvan keskeiseksi sanomaksi nousee tarve aitouteen ja
rehellisyyteen. Ilman niitä elämänsä voi saada pahasti solmuun. Ihmisen on
oltava sitä mitä hän on.
Vadelmavenepakolaisessa musiikilla on tärkeä rooli.
Erityisesti jäävät mieleen Miss Lin I Finally Found It ja käännösbiisi Simonin ja Garfunkelin hitistä The Boxer. Huomiota kannattaa kiinnittää
myös kuvaaja Tuomo Hutrin kameratyöhön.
Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti