Elinkautisvangista rauhantekijäksi ****

                                Idris Elba tekee vakuuttavan roolityön Nelson Mandelana.

Eteläafrikkalainen Nelson Rolihlahla Mandela (1918–2013) oli xhosa-heimon päällikön poika, asianajaja, vapaustaistelija ja elinkautisvanki, joka ponnisti maansa ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi (1994–1999) ja Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi (1993). Miehen tarina kerrotaan ensi-iltansa Y-Kinossa saaneessa Justin Chadwickin elokuvassa Mandela – Pitkä tie vapauteen (2013). Filmin vaikuttavuudesta saa paljon kiittää loistavan brittinäyttelijä Idris Elban kykyä eläytyä Mandelan rooliin tämän eri elämänvaiheissa.

Mandela saa nuorena poikana perinnöksi isältään käsityksen, että ihmiset ovat yksin heikkoja, mutta kansana vahvoja. Tämä näkemys läpäisee elokuvan ja tulee esille monissa Mandelan elämänvaiheessa. Päätyminen asianajajan työhön heijastelee osaltaan kodin perintöä, vaikka filmi ei paljon kerrokaan Mandelan suhteesta afrikkalaisessa kulttuurissa tärkeään heimo- ja klaani-identiteettiin.

Elokuva perustuu Rolihlahlan vuonna 1995 ilmestyneeseen omaelämäkertaan, jonka perustalle William Nicholson on luonut päähenkilön olennaisiin elämänvaiheisiin keskittyvän käsikirjoituksen.

Mandelan oikeudentunto kuoriutuu esiin valkoisten poliisien mukiloitua hengiltä mustan nuorukaisen vuonna 1942 Johannesburgissa vain siksi, että tältä puuttui liikkumiseen maan sisällä oikettava passi. Tästä alkaa pitkäaikainen taistelu rotusortoa ja valkoisten ylivaltaa vastaan. Mandela tekee pitkää päivää asianajajana ja liittyy vasemmistolaisen sosialistipuolueen Afrikan kansalliskongressin ANC:n jäseneksi. Hän harrastaa amatöörinyrkkeilyä ja menee naimisiin ensimmäisen vaimonsa Evelyn Masen (Terry Pheto) kanssa. Avioliitto jää lyhytaikaiseksi Mandelan syrjähyppyjen takia, ja hän jättää perheensä.

Asianajajan yksityiselämä mullistuu, kun hän kohtaa 1957 Nomzamo Winnifred Madikizelan, tulevan vaimonsa. Pari avioituu seuraavana vuonna, ja Winnie Mandelasta tulee Nelsonille tärkeä niin vaimona kuin poliittisena tukijanakin. Naomi Harrisin (mm. Moneypenny Bond-leffa Skyfallissa) näyttelemän Winnien ja Mandelan kohtaamisissa on aitoa kemiaa, joka energisoi myös itse elokuvan.

Sharpvillen verilöyly 1960 merkitsee käännekohtaa Mandelan poliittisessa elämässä. Hän polttaa passinsa, radikalisoituu ja tukee ANC:n sotilaalliseksi siiveksi nousevaa Kansakunnan keihästä. Joukkomielenosoitusten tukahduttaminen johtaa aseellisen siiven pommi-iskuihin voimalaitoksia ja poliisiasemia vastaan. ANC:n kieltämisen jälkeen Mandela painuu maan alle ja pakenee pian ulkomaille.

Vuonna 1962 Mandela ja useita muita ANC-johtajia pidätetään. Kaksi vuotta myöhemmin heidät tuomitaan elinkautiseen vankeusrangaistukseen ja lähetetään istumaan vankeustuomiotaan pahamaineiselle Robben Islandille. Mandelaa pidetään poliittisena vankina ja vapaustaistelijana, jonka perhekin joutuu kärsimään.

Sitkeä Mandela joutuu istumaan eri vankiloissa kaikkiaan 27 vuotta ennen vapauttamistaan. Chadwickin 2,5-tuntisen elokuvan loppuosa kertoo Mandelan nousun merkittäväksi valtiomieheksi, joka ei halua kostopolitiikkaa entisiä valkoisia vallanpitäjiä vastaan. Korostaessaan rauhan ja väkivallattomuuden periaatetta Mandela tulee lähelle toista 1900-luvun suurta vaikuttajaa Mahatma Gandhia. Mandelan sovinnollisuus ei sovi radikaalia sotilaallista ratkaisua ajavalle Winnie Mandelalle, ja pari päätyykin asumus- ja lopulta avioeroon.

Elokuvan loppumetrit kertovat presidenttikauden alkamisesta. Jälkeenpäin Mandelan kautta on pidetty hyvin onnistuneena, koska hän kykeni arvovallallaan luomaan yksimielisyyttä keskenään eripuraisten poliittisten ryhmien välille.

Mandela-elokuva kunnioittaa edesmennyttä poliittista vankia ja vapaustaistelijaa, joka nousi merkittäväksi valtiomieheksi ja rauhantekijäksi. Kyse on värikkäästä kasvutarinasta, jossa on aineksia useampaankin elokuvaan. Kuva Nelson Mandelasta on ehkä siloteltu, muttei suinkaan särötön.

Chadwick on onnistunut luomaan sujuvan ja vaikuttavan elokuvan, jossa Etelä-Afrikka hehkuu hunajaisessa valossa. Rotusorron rumuus tuodaan vaikuttavasti esiin. Mandelan ansiosta vallan vaihtuminen valkoisilta mustille ei kuitenkaan johtanut valkoisen väestön sortamiseen kuten naapurimaa Zimbabwessa. Siksi historia muistaa elokuvan ensi-iltapäivänä kuollutta Nelson Mandelaa hyvällä.

Elokuvan trailerin löydät tästä.