Mielettömiä tarinoita****

                                Hienostorouvan kuolinvuoteen äärelle ovat kokoontuneet
                                Elena Leeve (vas.), Lotta Kaihua ja Minna Suuronen.

Aleksi Salmenperän uusin elokuva Häiriötekijä (2015) koostuu kymmenestä toisiinsa liittymättömästä tarinasta. Ne kertovat mustan huumorin keinoin maailmasta, jossa mikään ei enää toimi sovitulla tavalla. Erinomaisen näyttelijäkaartin esittämät sketsit tempaisevat katsojan absurdeihin maisemiin,  joista tavanomaisuus puuttuu kokonaan.

Häiriötekijä perustuu samannimiseen Q-teatterin näytelmään vuodelta 2013. Näytelmä on juoneton monien sketsimäisten erillisten kohtausten kokoelma.

Elokuvan episodeissa tavallinen arki pirstoutuu palasiksi. Tarinoiden päähenkilöt joutuvat kauhukseen tilanteisiin, joista he eivät selviydy tavalliseen tapaan. He kohtaavat häpeän, nöyryytyksen ja paljastumisen tunteet. Katsoja ei voi kuin nauraa ulos oman hämmennyksensä ja epäuskon tunteensa.

Yhdessä tarinassa musiikkitalon esittelijä menettää kieli- ja esiintymistaitonsa. Puheesta tulee sönkötystä ja täysin nolostuneen esittelijän romahdus jaetaan sosiaalisessa mediassa. Toisessa episodissa Tommi Korpelan esittämä kiinteistönvälittäjä yrittää iskeä asuntoesittelyyn saapuneen pariskunnan daamin ja tämän siippa yritetään osoittaa idiootiksi. Vähemmästäkin sitä päätyy raivokohtauksen partaalle.

Yhdessä episodeista kolmen pariskunnan seurue joutuu ongelmiin, kun businessluokan matkaliput Miamin aurinkoon katoavat.  Mielettömin kaikista lienee kahden miehen gourmet-ateria viinin ja veren virratessa. Hauskin ja oivaltavin lienee viettejään ja vaistojaan seuraavan lapinmiehen (Tommi Korpela) aiheuttama sekaannus kaupunkilaisperheessä. Testosteronia tihkuva pohjoisen alfauros vikittelee nörttimiehen (Eero Ritala) naaraan (Elena Leeve), kun tämä esittelee toimintapeliä lapinäijän tyttöystävälle (Lotta Kaihua).

Häiriötekijän tarinat ovat enimmäkseen oivaltavia, pisteliäitä ja aidosti hauskoja. Pari möhläystäkin joukkoon mahtuu. Alkoholistin örvellysvuorokausi Helsingin keskustassa ei juuri naurata. Varsinainen rimanalitus on hienostorouvan poisnukkumisen odotus, joka on mauton, ja jossa erilaisilla eritteillä temmeltäminen tuo mieleen Jouko Turkan ja hänen hengenheimolaisensa.

Häiriötekijä on erityisesti kahden hienon miesnäyttelijän show. Tarinoissa Tommi Korpela on karismaattinen ja miehistä vetovoimaa säteilevä mies, jolle pehmo- ja luuserimiehiä tarinoissa esittävä Eero Ritola menettää naisensa säännönmukaisesti. Naisnäyttelijöistä Elena Leeve, Lotta Kaihua ja Minna Suuronen tekevät tasaisen varmaa työtä.

Episodielokuvan suurin ongelma on keskeisen nimittäjän puuttuminen tarinoista. Osista ei siten synny varsinaista kokonaisuutta. Häiriötekijän älykäs huumori kukistaa kuitenkin kaikki alkuvuoden kotimaiset komediatekeleet tennisluvuin 6 – 0.

Elokuvan traileri:

Lohduttoman lähiön luuserit****

                                  Vimmainen Takku (Mimosa Willamo) tuottaa murheita

                                   yh-äidilleen Essille (Armi Toivanen).

Suomalaisten pakkautuminen pääkaupunkiseudulle ja sen lukuisiin lähiöihin on synnyttänyt viime vuosina lähiöelokuvien sarjan. Visuaalisesti ja taiteellisesti viime vuosien upein on Pirjo Honkasalon Betoniyö (2013), joka palkittiin alkuvuodesta kuudella Jussi-patsaalla. Lähiöelämän lohduttomuutta ja nuoren miehen halua irrottautua elinympäristöstään valaisi taitavasti Akseli Tuomivaaran Korso (2014), joka on tämän vuoden parhaita elokuvia.

Antti Heikki Pesosen ensimmäinen pitkä elokuva Päin seinää (2014) jatkaa lähiöleffojen sarjaa, johon ohjaaja porautui jo lyhytelokuvassaan Korsoteoria (2012). Esikoispitkä on lyhytelokuvan tapaan mustan huumorin ja katkeransuloisten ihmiskohtaloiden sävyttämä. Molempien elokuvien päätähtenä loistaa Armi Toivanen. Korsoteoriassa Toivanen piirsi henkilökuvan varastotyöntekijä Ellistä ja hänen unelmistaan. Päin seinää –leffassa Toivanen on vakuuttava huoltoaseman tarjoilija Essinä, jonka elämää varjostaa huoli väkivaltaisesta ja sopeutumattomasta Takku-tyttärestään (Mimosa Willamo).

Elokuvan tapahtumapaikka on ankea, betoninen ja virikkeetön vantaalainen suurlähiö lukuisine sosiaalisine ongelmineen. Filmin kannalta on sama, onko kyseessä Korso, Hakunila vai Koivukylä.  Elokuvassa määritellään miljöö lyhyesti: ”Tämä on Itä-Vantaan maaginen valtakunta, jossa haaveet eivät toteudu”. Silti elokuvan ihmiset elättävät pieniä unelmia, vaikka rahattomuus, rauhattomuus ja rakkaudettomuus tuntuvat ajoittain musertavalta.

Yksinhuoltajaäiti Essi on saanut tyttärensä nuorena. Lapsen isästä ei ole tietoa, ei sen puoleen omasta faijastakaan. Yksitoikkoinen duuni, ikivanha autonrämä ja aggressiivinen tytär, josta Essi silti välittää, tuovat nuorelle naiselle harmaita hiuksia. Takulla on piikit pystyssä joka suuntaan. Takana on lukuisia koulusta erottamisia väkivaltaisen käyttäytymisen takia. Huostaanotto on äidin ja tyttären yhteinen pelko. Takku janoaa rahaa ja rakkautta. Uudessa yläkoulussaan hän tutustuu Mikaan (sympaattinen Konsta Väliheikki), jonka kanssa syntyy aito ystävyyssuhde.

Essin nuoruudenhairahdus Lasse (Eero Ritala) toimii Takun koulussa opettajana. Lipevä, itsekäs ja välinpitämätön Lasse on tukkanuottasilla sekä Takun että Essin kanssa. Pilveä diilaava ja pössyttelevä Lasse on elokuvan epäuskottavin henkilöhahmo, mutta Eero Ritalan läsnäolo ja rooli todellisena mulkero-opettajana ovat elokuvan kannalta tärkeitä. Lassen vaatimus Takulle määrättävästä valvojasta marssittaa valkokankaalle juopporetkun autonkorjaaja Saken (Kai Lehtinen), jonka kainaloon läheisyydenkipeä Takkukin voi käpertyä. Essille kyseessä on hänen mahdollinen isäukkonsa.

Pesosen elokuvassa henkilöiden suhteet rakentuvat pitkälti Takun kautta. Tyttö haluaa irtautua ja paeta todellisuutta. Leffan aikuisten nykyhetkeä raskauttavat puolestaan menneisyyden virhevalinnat. Selviytyminen arjessa on edellyttänyt kuoren rakentamista, persoonan panssaroimista kipeitä iskuja vastaan. Pessimistisiä aforismeja viljelevä Essi toteaakin ongelmiensa olevan niin isoja, etteivät ”ne parane kädestä pitämällä”. Pettymykset purkautuvat roolihenkilöillä pahoina puheina, mutta myös lyönteinä ja läpsimisenä.

Kaikki ei silti ole elokuvassa päin seinää. Ohjaaja Pesosen elokuva on ehyt ja tasapainoinen – ja rujoudestaan huolimatta ajoittain todella hauska. Dialogi on kekseliästä ja katu-uskottavaa. Päähenkilöiden näyttelijätyö on verratonta. Toivanen on paljon enemmän kuin Putous-tähti. Kai Lehtinen tulkitsee lähiöjuomari Saken aivan yhtä hyvin kuin kainuulaisen korpifilosofi Konsta Pylkkäsen Kari Väänäsen Havukka-ahon ajattelijassa (2010). Elokuvan todellinen löytö on kuitenkin Mimosa Willamo, joka elää roolissaan Takun vimmaisuuden, mutta myös nuoruuden kivut ja herkkyyden.

Päin seinää –elokuva kantaa loppuun saakka. Filmi on visuaalisesti pohdittu kokonaisuus. Erityismaininnan ansaitsee myös omaperäinen soundtrack, jonka kirjo ulottuu Scootersista Leevi and the Leavingsiin.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Tyttökolmikon kuuma kesä

                      Minka Kuustonen, Anna Paavilainen ja Inka Kuustonen viettävät
                      elämänsä kesää Hangossa elokuvassa Kesäkaverit.

Inari Niemen ohjaama ja Juuli Niemen käsikirjoittama Kesäkaverit (2014) nousee hellekesämme suosituimpien elokuvien joukkoon. Kepeä, dialogiltaan näppärä ja nuorten naisten välisestä ystävyydestä kertova leffa risteilee draaman ja romanttisen komedian välimaastossa. Elokuva on luontevien nuorten näyttelijättärien juhlaa. Tietty tasapaksuus ja rohkeuden puute estävät kuitenkin elokuvan nousun todellisiin korkeuksiin.

Kesäkaverit on kuin tehty tämän kesän tarpeisiin. Elokuvan Iiris (Anna Paavilainen) palaa vuosien jälkeen Madridista Suomeen ystävättärensä Karoliinan (Inka Kuustonen) kutsumana. Molemmat saavat kesätyöpaikan hankolaisesta kahvilasta, jossa heidän seuraansa liittyy Eeva (Minka Kuustonen). Iiris ja Karoliina muuttavat pikavauhtia kolkosta kerrostaloasunnosta uuden tuttavansa tädin pitsihuvilaan. Tytöt uskovat auringon, rusketuksen, juhlien ja rantaelämän elvyttävään voimaan, vaikka ”tosi pienille miehillekin” annetaan mahdollisuutensa,

Elokuvan nuoret naiset ovat puolessavälissä kolmeakymmentä, todellisen aikuisuuden kynnyksellä.  Niemet saavatkin paljon irti kolmikon elämäntilanteen herkkyydestä. Nuoret naiset elävät nuoruuden ja aikuisuuden välitilassa, jossa tulevaisuus mietityttää ja ajoittain myös pelottaa. Asiaa eivät auta Iiriksen vanhemman sisaren Hertan (Pihla Viitala) inhorealistiset synnytyskuvaukset ja perhe-elämän todellisuus.

Teologiaa ja psykologiaa opiskelleella Karoliinalla näyttää tulevaisuus seesteisimmältä, kunnes hän heittäytyy kuumaan kesäromanssiin naimisissa olevan Tommyn (Sampo Sarkola) kanssa. Lievästi neuroottinen ja sitoutumiskammoinen Iiris kaihtaa päätöksentekoa ja kesädiegoja, kunnes kulttuuriantropologiaa opiskeleva tennisopettaja Jussi (Lauri Tilkanen) iskee hänet. Kömpelö ja epävarma Eeva pänttää töiden ohessa tenttikirjoja, kunnes löytää itselleen tärkeän Olli-pomon (Eero Ritala) läheltään.

Elokuvan tyttökolmikolla on paljon omaa elämää ilman miehiäkin. Kesäromanssit pakottavat kuitenkin naiset itsetutkisteluun ja pohtimaan elämänsä valintoja. Onko Karoliina vain kesäkissa, joka kiehnaa niukkailmeisen kesäkolli Tommyn ympärillä? Varatun miehen ulkoinen status näyttää olevan kohdillaan: hulppea purjevene, premiumauto alla ja kotipesässä vaalea viileä lääkärivaimo Linda (Matleena Kuusniemi). Jäävätkö salarakkaat nalkkiin? Myös Eevalla ja Iiriksellä riittää pohdittavaa.

Elokuvarooleissa lempeä Tilkanen ja vähäeleinen Sarkola jäävät selvästi nuorten naisten kolmikon varjoon. Erityisesti Paavilaisen kompleksinen Iiris ja Inka Kuustosen elämänjanoinen Karoliina ovat vahvoja roolitöitä. Elokuvan rohkeus on enemmän sanojen kuin tekojen asteella; rakastelukohtaukset ovat aika puisevia. Eniten erotiikkaa on karismaattisen Inka Kuustosen silmissä, joista löytyy läsnäolo ja lupaus. Sillä olisi käyttöä silmäpelin hallitsevien Bollywood-tähtienkin keskuudessa.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

                     Anna Paavilainen (Iiris) ja Inka Kuustonen (Karoliina) vilvoittelemassa.