Dunkirk tuo sodan iholle*****

                                Britit evakuoivat 338 000 sotilasta Dunkerque'sta v. 1940 ja
                                pystyivät jatkamaan sotaa Hitlerin Saksaa vastaan.

Sota ei ole kaunista. Sotilaalle tärkeintä on selviytyä hengissä – ainakin seuraavaan taisteluun asti.  Hyvin harva elokuva saavuttaa saman aitouden, intensiivisyyden, visuaalisen suurenmoisuuden ja tunteen yksilön elämän arvaamattomuudesta  kuin Christopher Nolanin uutuuselokuva Dunkirk (2017). Trillerimäinen selviytymistarina on mestariteos, joka nousee vääjäämättömästi toista maailmansotaa kuvaavien leffojen ehdottomaan aateliin.

Hollywoodissa vaikuttava brittiohjaaja Christopher Nolan nousi maailmanmaineeseen Batman-trilogiallaan (2005-2012), erinomaisella trillerillään Inception (2010) ja sci-fi-leffallaan Interstellar (2014). Nolanin kyky yllättää katsoja, rakentaa tiivistunnelmainen jännityselokuva , hyödyntää käsivarakuvausta ja epälineaarista elokuvakerrontaa ovat kaikki läsnä myös Dunkirkissa. Uutuuselokuva on uskottava ja realistinen, muttei kuvaa varsinaista sotilaiden lahtaamista Steven Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryanin (1998) tapaan. Dunkirk on trilleri ja selviytymiskertomus, ei  perinteinen sotaelokuva.

Elokuva sijoittuu ajallisesti toisen maailmansodan alkuun ja Saksan menestyksekkääseen salamasotaan länsirintamalla. Toukokuun 1940 loppuun mennessä  Hitlerin Saksan joukot olivat jyränneet yli Belgian ja Alankomaiden ja saartaneet  englantilaisten ja ranskalaisten joukot Dunkerquen (engl. Dunkirk) kaupunkiin Pohjois-Ranskassa. Näistä yli 400 000 sotilaasta kyettiin kesäkuun 5. päivään mennessä evakuoimaan kanaalin yli Englantiin yli 338 000 miestä, joista brittejä oli kaksikolmasosaa. Kyse oli maailmanhistorian suurimmasta  evakuoinnista.

Dunkirk tempaisee katsojan välittömästi saarretun kaupungin ja sen rannalla evakuointia odottelevien brittisotilaiden tunnelmiin. He ovat keskimäärin hyvin tietämättömiä tulevasta. Nolan rakentaa yhdessä luottokuvaajansa Hoyte van Hoyteman kanssa tapahtumista uskomattoman intensiivisen kokemuksen, joka rakentuu kolmella eri henkilötasolla. Sotaa ei voi kuvata ilman tunnistettavia ihmiskasvoja.

Dunkerquen rannan tapahtumia todistaa ensinnäkin nuori ja juonikas sotilas Tommy (Fionn Whitehead), jonka toimia määrää voimakas elämänhalu. Samat pyrkimykset ohjaavat ranskalaissotilas Gibsonia (Aneurin Barnard), johon vähäsanainen Tommy törmää hiekkadyynillä.

Sotahistoriallisen ihmeen taustalta löytyvät  Britannian kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) lisäksi myös yli  600 yksityistä jahtia, kalastusalusta ja huvivenettä, jotka Amiraliteetti määräsi avustamaan Britannian merivoimien 200 sotalaivaa. Elokuvassa sankarillista ja isänmaallista asennetta edustavat näyttävästi Moonstone-aluksen kippari Mr. Dawson (Mark Rylance), joka kiiruhtaa auttamaan brittiarmeijaa yhdessä poikansa Peterin (Tom Glynn-Carney) ja naapurinpoika Georgen (Barry Keoghan) kanssa. Kukaan heistä ei voi aavistaa kuinka vaaralliseksi Englannin kanaalin ylitys muodostuukaan pikkupurtilolla.

Maan ja meren lisäksi Dunkerquen ihme rakentuu ilmassa. Keskiössä on kolmen Spitfiren lentue ja erityisesti Tom Hardyn näyttelemä hävittäjälentäjä Farrier. Elokuvan aikana Hardy pystyy hämmästyttävästi kertomaan lentäjän tunnelmistaan erilaisin elein ja silmänliikkein, koska nahkapäähine ja maski estävät ilmeiden tulkinnan kiivaiden ilmataisteluiden tuoksinassa. Ilmataistelut ovat komeaa ja hyvin realistiselta vaikuttavaa seurattavaa. Kuvauskamerat  kiinnitettiin elokuvaa varten brittihävittäjien kylkiin ja  taistelut Messerschmitt Bf 109- ja Heinkel  He 111-koneita vastaan ovat yhtä taivasbalettia. Sankariksi kohoavan Farrierin liito yli Dunkerquen hiekkadyynien elokuvan loppupuolella on poikkeuksellisen kaunista katsottavaa.

Christopher Nolan linkittää tapahtumat saumattomaksi ja intensiiviseksi jatkumoksi, jossa katsoja pidetään koko ajan varpaillaan. Hans Zimmerin musiikki kutoo tunnelman tiiviiksi ja jännittäväksi. Kun elokuvan näyttelijöiden roolitus on vielä kohdallaan, ovat kaikki huippuelokuvan ainekset koossa. Dunkirk on kertomus kärsimyksestä ja urheudesta. Se on tarina sotaa käyvistä briteistä, joille yleinen etu merkitsi enemmän kuin oman edun tavoittelu.

Tylyjen tylsimysten nokkapokka**

 

                                 Batman (Ben Affleck) ja Superman (Henry Cavill) ottavat

                                 toisistaan mittaa uudessa supersankarileffassa.

Elokuvamaailman supersankarit Batman ja Teräsmies (Superman) esiintyvät ensimmäisen kerran yhdessä ohjaaja Zack Snyderin uutuuselokuvassa Batman vs Superman, The Dawn of Justice (2016). Herkullisesta alkuasetelmastaan ja tunnetuista näyttelijöistään huolimatta leffa floppaa elokuvataiteellisesti. Supersankareiden kohtaaminen heijastelee nykyistä maailmantilannetta: se on synkkä, iloton ja väkivaltainen toimintarymistely vailla tarkoitusta.

Elokuva alkaa Snyderin edellisen elokuvan Man of Steelin (2013) lopusta, jossa Teräsmies (Henry Cavill) tuhoaa Metropolista taistellessaan Krypton-planeetan kenraali Zodin joukkoja vastaan. Samassa yhteydessä romahtaa miljardööri Bruce Waynen eli Batmanin (Ben Affleck) yrityksen omistama pilvenpiirtäjä, jonka romahduksessa kuolee sadoittain Waynen työntekijöitä. Viittaus vuoden 2001 World Trade Centeriin kohdistuneeseen terrori- iskuun ei voisi olla ilmeisempi.

Tapahtuma kerrataan katutasolla Bruce Waynen näkökulmasta ja se toimii keskeisenä perusteluna supersankareiden väliselle erimielisyydelle. Toinen kimmoke on Lepakkomiehen Teräsmiestä kohtaan tuntema kateus. Onhan tämä supervoimillaan ja kyvyillään auttaa yhteisöään taistelussa rikollisuutta vastaan noussut lähes jumalan asemaan. Kolmas ja tärkeä tekijä Batmanin ja Supermanin välien viilenemisessä on Teräsmiehen arkkivihollisen Lex Luthorin (Jesse Eisenberg) rooli riidankylväjänä. Kaikesta tästä huolimatta elokuva epäonnistuu supersankareiden vastakkainasettelun kunnollisessa taustoittamisessa.

Molemmat supersankarit kuuluvat leffan lopussa vauhtiin pääsevän Ihmenaisen (Gal Gadot) tavoin Oikeuden puolustajien joukkoon. Yhteisesiintyminen ei elokuvassa kuitenkaan ole kitkatonta, koska kaikki kolme tulevat eri maailmoista. Teräsmies on hahmona vivahteeton, jota Cavillin karismaton ja jäykkä näytteleminen vain korostaa.

Batman on supersankareista ehkä realistisin, uskottavin ja synkin. Valitettavasti Snyderin Batman on vajonnut lähes rikollisen asteelle kyynisyydessään, pimeydessään ja väkivaltaisuudessaan. Oikeuden puolustajien joukkoon ei saa kunnolla ryhtiä edes Ihmenainen, jota israelilainen näyttelijätär Gal Gadot esittää energisesti ja vetävästi. Elokuvan parhaan roolityön tekee Teräsmiehen eli Clark Kentin naisystävää Lois Lanea näyttelevä Amy Adams, jonka suorituksesta löytyy lämpöä ja inhimillisyyttä.

Elokuvan juonikuvion keskiössä on Lepakkomiehen ja Teräsmiehen vastakkainasettelu, joka arvattavasti johtaa keskinäiseen väkivaltaiseen mittelöön puolipsykoottisen Lex Luthorin vaikutuksesta. Tällainen toimintaleffa tarvitsee myös ulkoisen uhan, koska eivät supersankaritkaan jaksa mätkiä toisiaan valkokankaalla 2,5 tuntia. Yhdysvaltoja ja ihmiskuntaa uhkaa pirullinen kryptonilainen voimaörkki, joka on kuin kooste lahtauspelien ja Hobitti-elokuvien inhottavimmista sekasikiöistä.

Zack Snyder  on tehnyt elokuvan, jossa supersankareilta on lähes riisuttu moraalisuus ja sankarillisuus. Hänen Batmaninsa on kadottanut sen hahmoon sisältyneen moniulotteisuuden, jonka brittiohjaaja Christopher Nolan onnistui rakentamaan Batmania näytelleen Christian Balen kanssa erinomaisessa Yön ritari –trilogiassa. Leffaan käytetyllä 250 miljoonalla dollarilla on tehty kulisseiltaan komea, mutta sisällöltään ontto elokuva, joka pohjustaa DC Comicsin tulevaa supersankarisarjaa.

Elokuvateatterin penkkiin istuutuminen tarjoaa katsojalle yleensä mahdollisuuden eskapismiin, hetken irrottautumiseen arjesta.  Batman vs Superman –elokuva tuo mieleen ikävät uutisotsikot ja nykymaailman pimeän puolen. Zack Snyder tappaa tällä elokuvallaan Batmanista ilon ja huumorin. Sitä 1960-luvun camp-huumorin ilahduttaman Batman-tv-sarjan kasvatin on vaikea antaa elokuvaohjaajalle anteeksi.

Elokuvan traileri: