uuden Tuntemattoman sotilaan keskusrooleissa.
Elokuvaohjaaja Aku
Louhimies otti suuren riskin tarttuessaan Väinö Linnan kansalliseen klassikkoteokseen Tuntematon sotilas (1954) ja erityisesti sen sensuroimattomaan
käsikirjoitusversioon Sotaromaaniin (2000). Riskinotto kuitenkin pääosin
kannatti. Louhimiehen kolmituntinen elokuva on sujuva, väkevä ja vaikuttava
kuvaus konekiväärikomppanian jatkosodasta. Edvin Laineen unohtumaton sotajoukko
ja kansallinen paatos ovat vaihtuneet alkuperäistä syvemmäksi
henkilökuvaukseksi ja maltilliseksi sodan mielettömyyden kuvittamiseksi.
Edvin Laineen
mustavalkoelokuva oli ilmestymisvuotenaan 1955 todellinen tapaus Linnan
kiistanalaisen romaanin tavoin. Se rakensi jatkosodasta kansakunnan
kollektiivisen kokemuksen ja loi komppanian eri murteita puhuvista sotilaista
yhtenäisen joukkueen, jonka kohtalot koskettivat katsojaa. Laineen leffa lienee
tärkein, mutta myös katsotuin elokuva Suomen elokuvateollisuuden historiassa.
Rauni Mollberg
ohjasi toisen Tuntemattoman sotilaan v. 1985 ja nosti aikansa hengen mukaisesti
keskiöön sotilaiden kokemukset. Hän hylkäsi pohdinnan sodan oikeutuksesta ja
välttämättömyydestä ja pääsi Lainetta lähemmäksi alkuperäisteoksen henkeä. Mollbergin
Tuntematon voidaan kuvaukseltaan ja taistelukohtauksiltaan luokitella moderniksi
sotaelokuvaksi. Se kuvasi realistisesti sotaa heiluvine kuvakulmineen, käytti
päärooleissa lähinnä tuntemattomia nuorukaisia ja hylkäsi taustamusiikin.
Isänmaallinen paatos sibeliuksineen oli poissa.
Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas 3.0 kiilaa Laineen
isänmaallisen ja Mollbergin universaalin tulkinnan väliin. Vuoden 1941
hyökkäysvaihetta kuvatessaan ohjaustyö on mollbergmaisen realistinen.
Petroskoin valtaaminen ja sitä seurannut asemasotavaihe vievät elokuvan enemmän
Louhimiehen viitoittamille linjoille.
Ohjaaja kehittää alikersantti Hietasen (Aku Hirviniemi)
ja venäläisen Veran (Diana Pozharskaya) lyhyen romanssin.
Aiemmista filmatisoinneista poiketen Rahikaisen (Andrei Alén)
epämiellyttävyys korostuu, kun tämä naistennaurattaja ja kauppamies ryhtyy
petroskoilaisten naisten parittajaksi Suomen sotilaille.
Pian palataan sotajermujen maailmaan. Hyökkäys jatkuu
Syvärille, mutta sen pidemmälle ei päästä. Offensiivi hyytyy asemasodaksi.
Juoksuhaudoissa on ymmärrettävä pitää pää alhaalla, mitä nuoret täydennysmiehet
eivät todellakaan osaa. Hyökkäysvaiheen optimismi karisee vähitellen muiltakin
kuin karskilta ja kieleltään terävältä Lahtiselta
(Joonas Saartamo).
Jos uuden Tuntemattoman alkupuoli on humoristisen Hietasen
sekä maltillisen ja miestensä kunnioittaman Koskelan
(Jussi Vatanen) dominoima, nousee
leffan loppupuolen hallitsevaksi hahmoksi Eero Ahon Rokka. Aho rakentaa roolina
kannaslaisena pienviljelijänä ja kylmäverisenä tappajana hallitusti. Louhimies
on filmatisoinnissaan halunnut tuoda aiempaa vahvemmin esiin naisten ja
kotirintaman merkityksen sotaakäyneelle Suomelle. Leffassa Rokan henkilökuvaa
syventävät loma-ajat pientilalla vaimonsa Lyytin
(Paula Vesala) ja lastensa luona.
Elokuvan hienoimpiin roolitöihin kuuluu Johannes Holopaisen Kariluoto.
Holopainen kasvattaa nuoresta idealistisesta vänrikistä vastuuntuntoisen ja
miestensä kunnioittaman komppanianpäällikön. Hän piirtää hienosti ja herkästi
nuoren helsinkiläisen upseerin muotokuvan.
Louhimies tuo Tuntemattoman sotilaan taitavasti nykypolven
saavutettavaksi. Edvin Laineen lähes viisikymppiset sankarisotilaat ovat
korvautuneet selvästi nuoremmilla näyttelijöillä. Näyttelijätyö on kauttaaltaan
pätevää, oikeastaan erinomaista. Mieleen jäävät aiemmin mainittujen lisäksi mm.
Hannes Suomisen hyväntuulinen Vanhala,
Pirkka-Pekka Peteliuksen Kaarna, Samuli Vauramon huumorintajuton Lammio
ja Janne Virtasen sotahullu
everstiluutnantti Karjula.
Teinisuosikki Robin Packalen
piipahtaa nuoren täydennysmiehen roolissa – ja toteuttaa sen hyvin.
Tuntematon 3.0 jää suomalaiseen elokuvahistoriaan muutamista
hienoista kohtauksistaan. Koskelan yhteenotto Horst Wesseliä hoilaavien upseereiden kanssa, Hietasen karu kohtalo
vetäytymisvaiheessa, Antti Rokan ja Suentassun
(Arttu Kapulainen) asevelisuhteen
huipennus vaarallisessa joenylityksessä, Paula Vesalan reagointi laulettaessa Maa on niin kaunis –kappaletta.
Muitakin löytyy.
Louhimiehen elokuva on teknisesti laadukas, mutta on siinä
omat ongelmansakin. Elokuvan jälkikäsittelyssä kolmituntisesta leffasta olisi
voinut leikata vartin verran pois kokonaisuuden kärsimättä. Sotaelokuvana
Tuntematon ei juuri tuo uutta tai osaa yllättää. Se kulkee monin paikoin Edvin
Laineen viitoittamaa tietä, joten Louhimiehen oma visio jää epämääräiseksi.
Konekiväärikomppanian sotaretki muistuttaa enemmän yksittäisten taistelijoiden
kohtaloiden kuvittamista kuin kansakunnan kollektiivista kohtalonhetkeä, josta
selviydyttiin.
Puutteistaan huolimatta Tuntematon Sotilas 3.0 on hyvä
elokuva. Seitsemän miljoonan euron budjetilla on saatu aikaan satavuotiasta
Suomea kunnioittava ja elokuvateatterit täyttävä komea draamaelokuva.
Elokuvan traileri:
