torstai 19. lokakuuta 2017

Ainutlaatuinen kunnianosoitus van Goghille***½

                                Loving Vincent on maailman ensimmäinen maalattu animaatio.
                                Päähenkilö Armand Roulin (Douglas Booth) oikealla.

Y-Kinon ensi-illassa perjantaina 20.10. nähdään poikkeuksellinen elokuva. Dorota Kobiela ja Hugh Welchman ovat ohjanneet taidemaalari Vincent van Goghista maailman ensimmäisen täysin käsinmaalatun animaation, jonka tekeminen vei kuusi vuotta. Loving Vincent (2017) on visuaalisesti erinomaisen tyylikäs ja kiehtova elokuva, joka ei kuitenkaan onnistu ratkaisemaan kovan onnen taiteilijan arvoitusta.

Loving Vincentin tekoon osallistui 125 taiteilijaa Puolasta ja Kreikasta. He maalasivat maailman kenties kuuluisimman taidemaalarin 120 teokseen perustuen käsin 65000 ruutua. Tuloksena on noin 1,5 tuntia kestävä elokuva, jossa tämän postimpressionistin maalaukset heräävät henkiin. Oivana esimerkkinä on taiteilijan teos Yökahvila (1888), joka punaisen ja vihreän sisustuksen avulla saa roihuamaan ihmisyyden hirveimmät intohimot.

Vincent van Gogh: Yökahvila (1888)

Loving Vincent onnistuu hienosti taiteilijan töiden henkiinherättämisessä. Vincent van Goghin maalaustyylille olivat ominaista voimakas siveltimenkäyttö, ääriviivoin rajatut muodot ja huomionkiinnittävät värit. Hänen aiheensa olivat varsin vaatimattomia: karut maisemat, tavalliset esineet ja köyhien arkielämä. Valon ja varjon mestari maalasi mielellään keskipäivällä. Vaikka van Gogh oli pitkälti itseoppinut taiteilija, hän tutustui lukuisiin taidesuuntauksiin ja aikansa taidemaalareista mm. Paul Gauguiniin, Georges Seurat’iin ja Henri de Toulouse-Lautreciin.

Animaatio alkaa noin vuosi Vincent van Goghin (Robert Gulaczyk) kuoleman jälkeen, jolloin postinkantaja Roulin (Chris O´Dowd) pyytää poikaansa Armandia (Douglas Booth) toimittamaan taiteilijan viimeiseksi jääneen kirjeen tämän veljelle ja mesenaatille Theo van Goghille (Cezary Lukaszewicz). Vastahakoinen Armand suostuu pyyntöön ja alkaa matkallaan pohtia syitä taiteilijan itsemurhaan. Hän ryhtyy selvittämään taiteilijan tunteneiden ihmisen avulla van Goghin viime vaiheita.

Elokuvan tarina vuorottelee taiteilijan elämän ja hänen kuolemansa jälkeisten tapahtumien välillä. Draaman kaari ei animaatiossa oikein jännity. Modernin taiteen isänä tunnetun van Goghin mysteeri jää avautumatta. Elokuvakerronta jää hieman heppoiseksi ja paikoittain sekavaksi.

Tämä ei kuitenkaan latista liikaa häikäisevän kaunista animaatiota, jossa piirroshahmoja edustavat oikeat näyttelijät. Katsoja ei voi olla ihailematta sitä taitoa, millä maalaukset herätetään henkiin. Yötaivaalla tuikkivat pitsimäiset tähdet. Voinkeltainen aurinko laskeutuu oranssinruskeiden peltojen taustan horisonttiin. Siniset pilvet kiitävät taivaalla. Sade lankeaa maahan suorina harmaina viivoina. Hämärää tavernaa valaisevat kultaiset ja vihreät valorenkaat.

Loving Vincent on elokuva, jota ei vain katsota vaan se koetaan. Taiteilijan haamu muistuttaa lähes 130 vuoden takaa: ”Runous ympäröi meidät kaikkialla, mutta sen paneminen paperille, ikävä kyllä, ei ole niin helppoa kuin sen katsominen.”

Elokuvan traileri:





keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Yksinhuoltajaisän oppivuosi***

                                Yösyötön Antti (Petteri Summanen) tutustuu kantapään kautta
                                 lapseensa ja yksinhuoltajaisän arkeen.
                                 Kuva: Solar Films/Marek Sabogal.


Y-Kinon ensi-iltaan tulee ensi perjantaina 6.10. uusi kotimainen komedia Yösyöttö (2017). Elokuva kertoo yllättäen yksinhuoltajaisäksi joutuneen miehen selviytymistarinan. Petteri Summanen tekee yh-isänä uskottavan ja erinomaisen roolityön.

Marja Pyykön ohjaama komedia perustuu Eve Hietamiehen suosittuun Yösyöttö-romaaniin (2011). Käsikirjoituksesta ovat vastanneet Pyykkö ja kirjailija Marko Leino. Leffa on Solar Filmsin tuotantoa ja sen ovat tuottaneet Markus Selin ja Jukka Helle.

Elokuvan alussa päähenkilö Antti Pasasella (Petteri Summanen) näyttää olevan elämä hyvin raiteillaan. Miehellä on hyvä työ toimittajana, menevä auto alla, asuntolaina lyhennyksineen ja aviovaimo Pia (Ria Kataja), joka on raskaana. Antin shokki onkin melkoinen, kun synnytyksestä kotiuttamisen yhteydessä Pia hyppää taksiin, jättää vastasyntyneen miehelleen ja ajaa pois pienen perheen elämästä.

Synnytyksen jälkeistä masennusta? Ehkä sitä. Antti on kuitenkin täysin uuden tilanteen edessä. Hän jupiseekin romaanihenkilön tavoin: "Hyvästi seksi, baari-illat ja juttukeikat. Tervetuloa puklurätti, äidinmaidonvastike ja Teletapit. Mutta mistä hitosta tällainen äijä löytää ne kivikautiset äitigeenit".

Yösyöttö on todella hauska kirjana ja mainio elokuvanakin. Yksinhuoltajaisä saa toimia myös äitinä pikku-Paavolle. Edes isoäideistä ei ole apua, koska toinen on kuollut ja toinen asuu Espanjassa.

Elokuvassa sketsikkyys ja arjen haasteellisuus tulevat esiin. Paavon perusruokavalioon kuuluu äidinmaidonkorvike. Isä täydentää sitä valmissoseilla ja nakeilla, ja syötön jälkeen nappaa itse rentoutusoluen. Yh-isän elämä tuo eteen miehelle yllättäviä tilanteita: toisinaan tulee sekoiltua vauvantarvikehyllyjen välissä, toisinaan on pakko ihmetellä itseään ja rooliaan mammakerhon joukkoimetysringissä.

Yksinäisen yh-miehen elämää tarkkailee monta naista. Erityisesti nuorella yh-äidillä Ennillä (Marja Salo) on silmää huolehtivaisen, mutta ajoittain kireän, tylsistyneen ja väsyneen Antin varalle. Päähenkilön elämä tuntuukin olevan yhtä oppivuotta.

Yösyöttö on kepeäksi naamioitu komedia, jonka pinnan alla on kuitenkin vakava pohjaväre. Vauva-arjessa on ilon ja riemun lisäksi paljon rutiinia, jaksamisen ongelmia, koliikkiongelmia, yösyöttöjä ja tavallista tylsistymistä. Elokuvan isähahmo ei ole niinkään sankari kuin selviytyjä.

Leffan keskeisin puute liittyy ennalta-arvattavaan juonikuvioon, mutta dialogi on yllättävänkin iskevää.

Elokuvan traileri: